Citroënin lippulaiva
CX:n seuraajaksi vuonna 1989
esitelty XM herätti keskustelua omaperäisen muotoilunsa takia.
Esittelynsä aikaanhan alkoivat kaikki automerkit näytää yhä
enemmän toistensa kaltaisilta.
XM:n isäksi voidaan kutsua suunnittelija Marc Deschamps:a, joka
oli siirtynyt Bertonen palkkalistoilta Heuliez Torinoon.
XM:n kori ei ole pelkästään tyylikäs ja elegantti vaan myös erittäin toimiva. Korin ilmanvastuskerroin on vain 0.28, joka on hämmästyttävän vähän näin suurelle autolle.
Citroën XM 2.0i vuodelta 1990. Värinä harvinainen Vert
Amandier
Aluksi XM:n moottorivaihtoehdot
olivat kaksilitrainen rivinelonen ja kolmelitrainen V6. Muualla
euroopassa oli kaksilitraisesta koneesta myös kaasutinversio
saatavilla mutta Suomeen sitä ei tuotu. Vuonna 1991 esiteltiin
uusi 24-venttiilinen V6 -kone ja vuonna 1992 oli Breakin vuoro.
Kaksilitrainen Turbo CT -kone esiteltiin puolestaan vuonna 1993.
Näiden koneiden ongelmaksi on myöhemmin havaittu ahtimien
verrattain lyhyt käyttöikä.
Vuonna 1995 koki XM perusteellisemman kasvojenkohotuksen, jonka
parhaiten erottaa maskista. Tässä kasvojenkohotuksen
yhteydessä Citroënin merkki siirtyi keskelle maskia ja
kojetaulu muuttui kokonaan.
Kaikissa Suomeen tuoduissa XM:ssä oli heti alusta alkaen Hydractive-jousitus. Euroopan markkinoilla oli myös tavallisella kaasunestejousituksella varustettuja malleja. Vuonna 1993 XM:ään asennettiin Hydractive II -jousitus joka oli edeltäjäänsä edistyksellisempi.
Kuvassa nähtävään autoon on vaihdettu sekä eteen, että taakse Comfort-pallot. Näillä palloilla auton kulkua voidaan verrata jopa ID:n antamaan kyytiin. Aktiivijousitus pitää huolen siitä, että meno mutkissa ei ole epävakaata.
